3, 2, 1......

 Ylioppilasjuhlat olivat ja menivät, josta käteen jäi kiva tukku massia ja mm. uusi kamera! Oon ihan innoissani tosta kamerasta, kun edellinen hajosi kunniakkaasti kesken Japanin reissun, ja kameralle olis ollu kyllä käyttöä kuluneenkin vuoden aikana. Pystysin ottamaan jopa 3D -kuvia, mutta kaveriks tartteis 3D -telkkarin, että niistä olisi jotain iloa.

  Kävin vaihtamassa viikolla euroja dollareiksi. Otin kaikista erilaisista seteleistä kuvan, silllä ainakin minulle tämä oli ensimmäinen kerta kun näin (ja haistoin....) aitoja dollareita.

  Ei tunnu tällä hetkellä yhtään sille, että olisi lähdössä. Toki päivällä otti vatsanpohjasta kun pysähdyin seisomaan, enkä ajatellu yhtään mittään. Päivä on mennyt pakkaillessa ja huomisen ostoslistaa tehdessä. Muistin ostaneeni Japanista muuntimen sähkölaitteita varten, ja voin nyt vain toivoa, että jenkkilässä on samanlainen töpseli kuin Japanissa. Tuntuu hullulle, että olen näinkin myöhään vielä ostamassa tuliaisia ja mm. junalippua tiistai aamuksi Helsinkiin. Kuolen paniikkiin, jos juna on paljon myöhässä.

  Kaiken kaikkiaan yllättävän rauhallisesti otan tämän lähdön. Äitikin totesi, että käyn kuin työmatkoilla aina pari kertaa vuodessa, ja palaan kotiin. Tällä kertaa myönnän jopa hitusen odottavan kotiin paluuta, koska meille on kuin onkin tulossa Japanista poika viikoksi ja ratkean jo ajatuksesta, että pääsen puhumaan sen kanssa japania 24/7! No ei, odotan tätä reissua myös niin paljon, että tuntuu ihan tyhjälle! En ossaa ajatella mittään.

Huuh enää muutama kymmenen tuntia!